Viimeistä kertaaa

Sen perusteella, mitä on Ensimmäisestä maailmansodasta koulun historian tunneilla opiskellut, oli tarina hyvin vakuuttava. Asemasodassa ei edetty yhtään ja miehiä kuoli valtavasti. Erityisesti pidin kirjassa siitä, että mitään ei oltu sensuroitu, enkä toisaalta huomannut liioitteluakaan. Se todella pistää miettiään, kuinka kova ja luja tahto sotilailla on ollut. Parast ystävä voi kuolla koska hyvänsä, eikä omakaan henki ole suojeltuna. Sirpaleet repivät kirjaimellisesti ihmisiä auki, milloin kurkun, milloin jalan. Saatoit päästä sairaalaan ja heti kun olit siinä kunnossa, että pystyi vaivatta liikkumaan, passitettiin takaisin rintamalle. Suosittelen kirjaa erityisesti ihmisille, joita kiinnosta sota ja joille jotkin siihen liittyvät asiat ovat vielä hieman pimennossa.

-Henri