Kirja on vielä vähän kesken, mutta sen pääpointit ovat käyneet hyvin selviksi. Sotilaat ovat lähes tottuneet asemaansa päättäjien pelinappuloina. Heidän elämänhalunsa ei ole silti vielä menetetty, vaan toivoa sodan loppumisesta ja normaalin ihmisarvoisen elämän jatkumisesta pidetään yllä. Kirjan kuvaama yhteiskunnallinen tilanne on melko kaoottinen: vanhanaikaset sotastrategiat yhdistettyinä "moderneihin" aseisiin tuottaa valtavasti uhreja, ruoasta on huutava pula ja sodan voittaminen alkaa vaikuttaa yhä epätodennäköisemmältä. Teos kuvaa hyvin sitä, kuinka yksittäiset sotilaat ovat vain mitättömiä osia suuresta kokonaisuudesta. Yksittäiset henkilöt päättävät tuhansien sotilaiden kohtaloista kahvipöydässä. Kirja kuvaa vallankäyttöä hyvin myös pienemmässä mittakaavassa: Henkisesti vahvat miehet pystyvät vaikuttamaan heikompien yksilöiden päätöksiin samanlailla kuin esim. upseeri sotamiehen päätöksiin. Mutta joo, koitan lukea kirjan nopeasti loppuun ja toivotaan että myös kirjan loppuosa on mielenkiintoinen!
-Tuure
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti