4.The last one

Kirja vakuutti minut sodan kauheuksista sekä julmuuksista. Se vetosi jatkuvasti tunteisiin ja onnistuikin siinä. Päähenkilön luksushetki oli loma ja se, että löysi porsaan ja sai syödä sen. Nämä asiat tuntuvat todella vähäpätöisiltä nykyajan ihmisen näkökulmasta. Lukijalla herää varmast suuri kunnioitus kaikkia sodan käyneitä kohtaan.

Kirja oli ihan viihdyttävä ja sitä oli mukava lukea, kun se sai tunteet valloilleen. Välillä oli toki kohtia   joissa meinasi kyllästyä ja lopettaa lukemisen, mutta niitä on melkein joka kirjassa. Kirjan ongelmana oli juonen puuttuminen ja siihen nähden kirja on loistavasti onnistunut realistinen kertomus ensimmäisestä maailmansodasta.

-Miikka

3. Game over

Moro!

Kirjan viimeinen sivu on juuri käännetty ja niinpä fiilis on hieman haikea. Kirja loppuu mielestäni kesken eikä kunnon lopetusta ole. Kirjan jälkimmäisellä puoliskolla kirjoittaja kuvailee paljon sodan kauheuksia ja omia tuntojaan. Samalla pääsee itsekin kauheaan tunnelmaan sisälle.

Kirja herätti minussa vihaa siitä, että miljoonat ihmiset kärsivät sanoinkuvaamattomia kauheuksia vain muutamien ihmisten vallanhimojen ja riitelyjen tähden. Tämä oli varmaan teoksen tarkoituskin. Kirja yrittää saada ihmiset ymmärtämään sodan kauheudet ja vihaamaan sotaa. Päähenkilö yrittää jatkuvasti peittää ja tunkea tunteensa pois ja olla välinpitämätön, että kestäisi henkisesti.

En tiedä olivatko keisarit todella tietoisia kaikista kauheuksista, sillä kun keisari saapui paikalle, niin kaikki laitettiin viimeisen päälle kuntoon ja hienoksi, niinkuin Sebastian mainitsikin. Tästä herää kysymys, että ketkä sotaa todella halusivat ja ketkä olivat pääsyylliset siihen.

-Miikka

4. Moro!

Kirja luettuna ja positiivinen kuva siitä jäikin! Nyt pitäisi pohtia kirjan vakuuttavuutta..Noh, vakuuttava se kyllä oli: Sodan kuvailu vaikutti karun realistiselta, kirjan "mietteet" jäivät vahvasti mieleen (miksi ylipäätään soditaan? Mikä on sodan lopullinen tarkoitus? Miten ihminen kestää niin suurta rasitetta? näitä kysymyksiä voisi keksiä vaikka kuinka paljon lisääkin) ja muutenkin kirjan vakuuttavuutta lisäsi se, että kirja käsitteli sotaa melko puolueettomasti. Aina täytyy pystyä ajattelemaan lukemaansa kriittisesti(varsinkin historiallissa kirjoissa), sillä kirjat ovat jonkun kirjoittamia ja niiden avulla on helppo vaikuttaa lukijan ajatteluun. Tämä kirja kuitenkin vaikutti todella uskottavalta ja aidolta, mikä on luultavasti myös syy sen pitkään kestäneeseen suosioon. Suosittelen kirjaa aivan kaikille, myös niille, joita ei sota kiinnosta, sillä kirja pistää ajattelemaan ja antaa hyvän, realistisen kuvan ensimmäisestä maailmansodasta.

-Tuure

Viimeistä kertaaa

Sen perusteella, mitä on Ensimmäisestä maailmansodasta koulun historian tunneilla opiskellut, oli tarina hyvin vakuuttava. Asemasodassa ei edetty yhtään ja miehiä kuoli valtavasti. Erityisesti pidin kirjassa siitä, että mitään ei oltu sensuroitu, enkä toisaalta huomannut liioitteluakaan. Se todella pistää miettiään, kuinka kova ja luja tahto sotilailla on ollut. Parast ystävä voi kuolla koska hyvänsä, eikä omakaan henki ole suojeltuna. Sirpaleet repivät kirjaimellisesti ihmisiä auki, milloin kurkun, milloin jalan. Saatoit päästä sairaalaan ja heti kun olit siinä kunnossa, että pystyi vaivatta liikkumaan, passitettiin takaisin rintamalle. Suosittelen kirjaa erityisesti ihmisille, joita kiinnosta sota ja joille jotkin siihen liittyvät asiat ovat vielä hieman pimennossa.

-Henri

Sota lopussa

Sotaa käytiin ja se oli hyvin rankkaa. Miestappiot olivat hyvin suuria ja niistä huolimatta sotilaita vietiin jatkuvasti lisää ja lisää rintamalle. Kirjassa yksikin mies pohti, miksi sotaa käydään. Eihän yksittäiset ihmiset ole toisen maan kansalaisia loukanneet. Ei ihmiset ennen sotaa toisiaan vihanneet. Vallanpitäjät eivät hirveästi kansalaisistaan välittäneet. Heillä oli ainoastaan tavoitteena saada mainetta ja mammonaa. Jopa ihmisiä, joilta puuttui käsi, värvättiin rintamalle. Tai pikemminkin pakotettiin...

-Henri

4. Kirja todella vetosi tunteisiin

Moro!

Kirjan  loppuun lukemisesta on jo viikko, mutta silti olen miettinyt sitä  lähes joka päivä. Sotilaiden elämä rintamalla oli kurjaa, jatkuva kuoleman läsnäolo sekä muut kauheudet saivat miettimään asioita. Kirja oli todella realistinen, niin kaikki varmasti oikeasti oli. Itsekin olen tässä pohtinut samaa kysymystä kuin nuo kirjan henkilöt, miksi ihmeessä ihmisten pitää sotia? Kokonainen sukupolvi joutui kärsimään tästäkin sodasta.
Suosittelen kirjaa kyllä kaikille, jotka haluavat vähääkään tietää minkälaista sodassa on. Lukemalla todella eläytyy tapahtumiin; ihan kuin itse olisi paikalla. Mielestäni kirja oli todella hyvä, melkein täysi kymppi, se todella vetosi tunteisiin ja vakuutti kerronnallaan.  Ja mitä siihen juoneen tulee,  niin kirjaa voisi ajatella sodan kokeneen päiväkirjana, eihän sellaisissa juonta olekaan.

- Sebu

3. Moro!

Kirja on vielä vähän kesken, mutta sen pääpointit ovat käyneet hyvin selviksi. Sotilaat ovat lähes tottuneet asemaansa päättäjien pelinappuloina. Heidän elämänhalunsa ei ole silti vielä menetetty, vaan toivoa sodan loppumisesta ja normaalin ihmisarvoisen elämän jatkumisesta pidetään yllä. Kirjan kuvaama yhteiskunnallinen tilanne on melko kaoottinen: vanhanaikaset sotastrategiat yhdistettyinä "moderneihin" aseisiin tuottaa valtavasti uhreja, ruoasta on huutava pula ja sodan voittaminen alkaa vaikuttaa yhä epätodennäköisemmältä. Teos kuvaa hyvin sitä, kuinka yksittäiset sotilaat ovat vain mitättömiä osia suuresta kokonaisuudesta. Yksittäiset henkilöt päättävät tuhansien sotilaiden kohtaloista kahvipöydässä. Kirja kuvaa vallankäyttöä hyvin myös pienemmässä mittakaavassa: Henkisesti vahvat miehet pystyvät vaikuttamaan heikompien yksilöiden päätöksiin samanlailla kuin esim. upseeri sotamiehen päätöksiin. Mutta joo, koitan lukea kirjan nopeasti loppuun ja toivotaan että myös kirjan loppuosa on mielenkiintoinen!
-Tuure

4. Harmitti kun kirja loppui

Moro!

Kirja on luettu, ja taas kävi niinkuin yleensäkin hyvien kirjojen kanssa, että sen loppuminen harmitti. Lukeminen oli hauskaa ja siinä todella pääsi ymmärtämään sodan luonnetta.

Aika yllättävää, miten Saksa kuitenkin pärjäsi sodassa niinkin pitkään ja hyvin, vaikka hävisikin sen. Rintamalla on huutava pula ruuasta, ja saksalaissotilaan päästessä lomalle selviää, että ei ruokaa ole sisämaassakaan sen enempää. Keskustelut, joissa sotilaat keskenään pohtivat sodan syitä ja luonnetta, ovat mielenkiintoisia. He miettivät kumpi osapuoli on oikeassa, sillä kummankin maat lehdistöt levittävät propagandaa omasta paremmuudestaan. Kukaan ei haluaisi olla sodassa, mutta ei ole muuta vaihtoehtoa, sillä niin on ylemmältä taholta päätetty.
 Kun korkea-arvoinen johtaja tulee vierailulle rintamalla, teeskennellään että asiat olisivat paremmin ja sotilaatkin saavat paremmat puvut väliaikasesti päälle. Aika huvittavaa...

-Sebu

Elämää kasarmilla ja rintamalla

Vaikka sotilaat ovat vasta 20-vuotiaita, pitävät he itseään jo hyvin vanhoina ja kokeneina. Vuotta nuoremmat alokkaat ovat heille kuin lapsia. Toisaalta tämä kyllä näkyy hyvin heidän käyttäytymisessään. Kasarmeista on tullut heille kuin koti, koska siellä saa pelata rauhassa korttia ja jutella kavereiden kanssa. Yhdessä jutun aiheessa, joka tulee kirjassa selvästi esille, on kysymys siitä mitä kaikki tekevät sodan jälkeen. Hauskinta on lukea, miten yksi sotilaista aikoo kostaa simputtavalle kersantille. Sodan kerronta vaikuttaa hyvin realistiselta.
Mitään ei ole jätetty pois ja toisaalta asioilla ei ole mässäilty. Itselle on vain todettava se tosiasia, että jokaisella reissula joku kuolee. Myös hyvän ystävän menehtymisestä on päästävä yli. Ne jotka jaksavat, auttavat heikompia. Kun on tilaisuus nukkua, se käytetään hyväksi. Tälläinen oli sodan luonne.

-Henri

Morijenttes!
Kirjassa otettu aimo harppaus eteenpäin. Kirjassa saksalaissotilas kertoo omasta näkökulmastaan lähinnä taisteluista, selviytymisestä ja jokapäiväisestä elämästä. Olen kokoajan odottanut, että milloin alkaa näkyä normaali juonen kaari jossa on huippukohta jne. mutta juonta ei näytä olevan ollenkaan. Kirja vain etenee melkeinpä päivä kerrallaan kertoen yksityiskohtaisesti rintamasodasta. Saa nähdä minkälainen loppu kirjassa on, mielenkiinnolla sitä odotan.

Muuten kirja vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta. Pikkuhiljaa alan ymmärtämään, millaista sota todella oli siihen aikaan. Muutamia asioita on pystynyt jo yhdistämään historian kurssilta ja mikäs sen mukavampaa.

-Miikka

Moro taas! Itsekin sain lukemisen alkuun ja mielenkiintoiselta vaikuttaa. Pidin myös siitä, että tarina starttaa heti ilman pitkiä alkujaaritteluja. Nopeasti käy ilmi millaista sota on ja miten sotilaat reagoivat siihen. He ovat juuri saaneet muutaman lepopäivän rintamalta. Heitä on kaatunut niin monta, että selviytyneet saavat kaksinkertaiset annokset kaikkea.  Kerronta tapahtuu yhden henkilön näkökulmasta, mikä on mielestäni oikea ratkaisu kirjan kirjoittajalta. Nyt jatkan kirjan lukemista, toivottavasti se jatkuu mielenkiintoisena ja jännittävänä.
- Tuure

2. Moro!
Kirjaa on tullut tässä iltaisin jo moneen otteeseen luettua. Sodan luonne alkaa jo olemaan selvillä. Kerronta tapahtuu yhden sotilaan näkökulmasta. Komppaniassa on yksi ärsyttävä ja pompotteleva kersantti, jolle kirjan henkilöt antavat kunnon läksytyksen jäämättä kuitenkaan kiinni. Tavallisia poikia hekin ovat, he vaan joutuivat mukaan sotaan.  Henkilöt elävät keskuksissa, joista aina joskus käyvät rintamalla. Viimeksi he joutuivat keskelle raakaa ja veristä taistelua.

Tarinassa ei kuitenkaan ole selvää juonta. Onko tulossa jokin suuri taistelu, jossa päähenkilö nousee sankariksi? Vai kuoleeko hän? Ja loppuuko tarina sodan loppumiseen?
Voittajia saksalaiset eivät ainakaan ole, jos kirja kerran perustuu tositapahtumiin. Saa nähdä miten käy.  On mukava kun siellä täällä osaa yhdistää historiassa oppimiaan asioita kirjan tapahtumiin.

-Sebu

Tästä se lähtee

Moro! Itsekin aloitin jo hieman lukemaan kyseistä kirjaa. Kirja vaikutti ihan mielenkiintoiselta ja luulen, että lukeminen on hienoa ja mielenkiintoista, sillä ensimmäinen maailmansota on aikalailla opeteltu niinkuin pojat tuossa kertoivatkin. On varmasti hienoa samalla miettiä, että opettiko Lehtori Liuska oikeita asioita ja bongaako kirjasta asioita joita on oppinut.
                        Odotankin tässä innolla, että pääsen taas kirjan ääreen kiireiltäni. Klassikoita on aina hieno lukea, niiden avulla ymmärtää monesti miten asiat käytännössä ovat menneet. Lähdenkin tästä kirjan ääreen.

-Miikka

Hieman jo aloitettu

Historia on aina kiinnostanut ja asiaa lisää etenkin tarinat, jotka pohjautuvat tositapahtumiin. Tähän ''genreen'' kuuluu siis kyseinen kirjakin. Komppaan Tuurea, eli en lähde sen ihmeellisemmin juonta kommentoimaan. Kirjan olen saanut aloitettua ja täytyy sanoa, että teki hyvän alkuvaikutelman. Alku ei ole liian jaaritteleva vaan hyppää suoraan mukaan juoneen. Erityisesti haluaisin ottaa esille kaksi asiaa: vaikka taphatuma kuvaakin asemasotaa, ei se ole tylsää ja kirja on suomennettu vuonna 1929, joten siihen verrattuna teksti on hyvin mukavaa ja helppolukuista.

-Henri

Mietteitä ennen lukemisen aloittamista

Moro kaikille! Samaa kirjaa itsekin luen, joten jätän kirjan tiedot mainitsematta:) Kirjan valintaan myös omalta osaltani vaikutti suuresti juuri käymämme historian kurssi, joka käsitteli myös ensimmäistä maailmansotaa. Yleisesti myös kiinnostus historiallisista aiheista ja se, että kirja on klassikko, vaikuttivat päätökseeni. En ole vielä aloittanut lukemista, mutta toivon, että kirja ei ole tylsä ja tapahtumat etenevät nopeasti ja mielenkiintoisesti. Uskon, että kirjan päähenkilön ajatuksiin pystyy samaistumaan. Uskon myös, että saan uutta tietoa ensimmäisestä maailmansodasta ja pystyn myös soveltamaan vanhaa oppimaani paremmin.

-Tuure kuittaa

1

 Länsirintamalta ei mitään uutta. Otimme lukeaksemme tämän Erich Maria Remarquen vuonna 1970 julkaistun klassikon. Valintaan vaikutti suuresti viimeksi käymämme historian kurssi, jossa käsiteltiin maailmansotia.  Kirja vaikuttaa päällisin puolin hyvältä. Takakannen lukemisen jälkeen selviää, että kirjassa käsitellään ensimmäisen maailmansodan asemasotaa nuoren saksalaissotilaan näkökulmasta.

Olen lukenut kirjaa nyt parikymmentä sivua, se vaikuttaa mielenkiintoiselta. Alkuvaiheessa huomaa, että rintama on pysynyt samana jo kauan aikaa. Muutoksia ei ole tapahtunut, mitä nyt silloin tällöin on yritetty tuloksetta edetä. Nuoret sotilaat ovat jo turtuneet tappamiseen ja menetyksiin.

Tänään olisi tarkoitus jatkaa lukemista pidemmälle.

-Sebu