4.The last one

Kirja vakuutti minut sodan kauheuksista sekä julmuuksista. Se vetosi jatkuvasti tunteisiin ja onnistuikin siinä. Päähenkilön luksushetki oli loma ja se, että löysi porsaan ja sai syödä sen. Nämä asiat tuntuvat todella vähäpätöisiltä nykyajan ihmisen näkökulmasta. Lukijalla herää varmast suuri kunnioitus kaikkia sodan käyneitä kohtaan.

Kirja oli ihan viihdyttävä ja sitä oli mukava lukea, kun se sai tunteet valloilleen. Välillä oli toki kohtia   joissa meinasi kyllästyä ja lopettaa lukemisen, mutta niitä on melkein joka kirjassa. Kirjan ongelmana oli juonen puuttuminen ja siihen nähden kirja on loistavasti onnistunut realistinen kertomus ensimmäisestä maailmansodasta.

-Miikka

3. Game over

Moro!

Kirjan viimeinen sivu on juuri käännetty ja niinpä fiilis on hieman haikea. Kirja loppuu mielestäni kesken eikä kunnon lopetusta ole. Kirjan jälkimmäisellä puoliskolla kirjoittaja kuvailee paljon sodan kauheuksia ja omia tuntojaan. Samalla pääsee itsekin kauheaan tunnelmaan sisälle.

Kirja herätti minussa vihaa siitä, että miljoonat ihmiset kärsivät sanoinkuvaamattomia kauheuksia vain muutamien ihmisten vallanhimojen ja riitelyjen tähden. Tämä oli varmaan teoksen tarkoituskin. Kirja yrittää saada ihmiset ymmärtämään sodan kauheudet ja vihaamaan sotaa. Päähenkilö yrittää jatkuvasti peittää ja tunkea tunteensa pois ja olla välinpitämätön, että kestäisi henkisesti.

En tiedä olivatko keisarit todella tietoisia kaikista kauheuksista, sillä kun keisari saapui paikalle, niin kaikki laitettiin viimeisen päälle kuntoon ja hienoksi, niinkuin Sebastian mainitsikin. Tästä herää kysymys, että ketkä sotaa todella halusivat ja ketkä olivat pääsyylliset siihen.

-Miikka

4. Moro!

Kirja luettuna ja positiivinen kuva siitä jäikin! Nyt pitäisi pohtia kirjan vakuuttavuutta..Noh, vakuuttava se kyllä oli: Sodan kuvailu vaikutti karun realistiselta, kirjan "mietteet" jäivät vahvasti mieleen (miksi ylipäätään soditaan? Mikä on sodan lopullinen tarkoitus? Miten ihminen kestää niin suurta rasitetta? näitä kysymyksiä voisi keksiä vaikka kuinka paljon lisääkin) ja muutenkin kirjan vakuuttavuutta lisäsi se, että kirja käsitteli sotaa melko puolueettomasti. Aina täytyy pystyä ajattelemaan lukemaansa kriittisesti(varsinkin historiallissa kirjoissa), sillä kirjat ovat jonkun kirjoittamia ja niiden avulla on helppo vaikuttaa lukijan ajatteluun. Tämä kirja kuitenkin vaikutti todella uskottavalta ja aidolta, mikä on luultavasti myös syy sen pitkään kestäneeseen suosioon. Suosittelen kirjaa aivan kaikille, myös niille, joita ei sota kiinnosta, sillä kirja pistää ajattelemaan ja antaa hyvän, realistisen kuvan ensimmäisestä maailmansodasta.

-Tuure

Viimeistä kertaaa

Sen perusteella, mitä on Ensimmäisestä maailmansodasta koulun historian tunneilla opiskellut, oli tarina hyvin vakuuttava. Asemasodassa ei edetty yhtään ja miehiä kuoli valtavasti. Erityisesti pidin kirjassa siitä, että mitään ei oltu sensuroitu, enkä toisaalta huomannut liioitteluakaan. Se todella pistää miettiään, kuinka kova ja luja tahto sotilailla on ollut. Parast ystävä voi kuolla koska hyvänsä, eikä omakaan henki ole suojeltuna. Sirpaleet repivät kirjaimellisesti ihmisiä auki, milloin kurkun, milloin jalan. Saatoit päästä sairaalaan ja heti kun olit siinä kunnossa, että pystyi vaivatta liikkumaan, passitettiin takaisin rintamalle. Suosittelen kirjaa erityisesti ihmisille, joita kiinnosta sota ja joille jotkin siihen liittyvät asiat ovat vielä hieman pimennossa.

-Henri

Sota lopussa

Sotaa käytiin ja se oli hyvin rankkaa. Miestappiot olivat hyvin suuria ja niistä huolimatta sotilaita vietiin jatkuvasti lisää ja lisää rintamalle. Kirjassa yksikin mies pohti, miksi sotaa käydään. Eihän yksittäiset ihmiset ole toisen maan kansalaisia loukanneet. Ei ihmiset ennen sotaa toisiaan vihanneet. Vallanpitäjät eivät hirveästi kansalaisistaan välittäneet. Heillä oli ainoastaan tavoitteena saada mainetta ja mammonaa. Jopa ihmisiä, joilta puuttui käsi, värvättiin rintamalle. Tai pikemminkin pakotettiin...

-Henri

4. Kirja todella vetosi tunteisiin

Moro!

Kirjan  loppuun lukemisesta on jo viikko, mutta silti olen miettinyt sitä  lähes joka päivä. Sotilaiden elämä rintamalla oli kurjaa, jatkuva kuoleman läsnäolo sekä muut kauheudet saivat miettimään asioita. Kirja oli todella realistinen, niin kaikki varmasti oikeasti oli. Itsekin olen tässä pohtinut samaa kysymystä kuin nuo kirjan henkilöt, miksi ihmeessä ihmisten pitää sotia? Kokonainen sukupolvi joutui kärsimään tästäkin sodasta.
Suosittelen kirjaa kyllä kaikille, jotka haluavat vähääkään tietää minkälaista sodassa on. Lukemalla todella eläytyy tapahtumiin; ihan kuin itse olisi paikalla. Mielestäni kirja oli todella hyvä, melkein täysi kymppi, se todella vetosi tunteisiin ja vakuutti kerronnallaan.  Ja mitä siihen juoneen tulee,  niin kirjaa voisi ajatella sodan kokeneen päiväkirjana, eihän sellaisissa juonta olekaan.

- Sebu

3. Moro!

Kirja on vielä vähän kesken, mutta sen pääpointit ovat käyneet hyvin selviksi. Sotilaat ovat lähes tottuneet asemaansa päättäjien pelinappuloina. Heidän elämänhalunsa ei ole silti vielä menetetty, vaan toivoa sodan loppumisesta ja normaalin ihmisarvoisen elämän jatkumisesta pidetään yllä. Kirjan kuvaama yhteiskunnallinen tilanne on melko kaoottinen: vanhanaikaset sotastrategiat yhdistettyinä "moderneihin" aseisiin tuottaa valtavasti uhreja, ruoasta on huutava pula ja sodan voittaminen alkaa vaikuttaa yhä epätodennäköisemmältä. Teos kuvaa hyvin sitä, kuinka yksittäiset sotilaat ovat vain mitättömiä osia suuresta kokonaisuudesta. Yksittäiset henkilöt päättävät tuhansien sotilaiden kohtaloista kahvipöydässä. Kirja kuvaa vallankäyttöä hyvin myös pienemmässä mittakaavassa: Henkisesti vahvat miehet pystyvät vaikuttamaan heikompien yksilöiden päätöksiin samanlailla kuin esim. upseeri sotamiehen päätöksiin. Mutta joo, koitan lukea kirjan nopeasti loppuun ja toivotaan että myös kirjan loppuosa on mielenkiintoinen!
-Tuure