Elämää kasarmilla ja rintamalla

Vaikka sotilaat ovat vasta 20-vuotiaita, pitävät he itseään jo hyvin vanhoina ja kokeneina. Vuotta nuoremmat alokkaat ovat heille kuin lapsia. Toisaalta tämä kyllä näkyy hyvin heidän käyttäytymisessään. Kasarmeista on tullut heille kuin koti, koska siellä saa pelata rauhassa korttia ja jutella kavereiden kanssa. Yhdessä jutun aiheessa, joka tulee kirjassa selvästi esille, on kysymys siitä mitä kaikki tekevät sodan jälkeen. Hauskinta on lukea, miten yksi sotilaista aikoo kostaa simputtavalle kersantille. Sodan kerronta vaikuttaa hyvin realistiselta.
Mitään ei ole jätetty pois ja toisaalta asioilla ei ole mässäilty. Itselle on vain todettava se tosiasia, että jokaisella reissula joku kuolee. Myös hyvän ystävän menehtymisestä on päästävä yli. Ne jotka jaksavat, auttavat heikompia. Kun on tilaisuus nukkua, se käytetään hyväksi. Tälläinen oli sodan luonne.

-Henri

Morijenttes!
Kirjassa otettu aimo harppaus eteenpäin. Kirjassa saksalaissotilas kertoo omasta näkökulmastaan lähinnä taisteluista, selviytymisestä ja jokapäiväisestä elämästä. Olen kokoajan odottanut, että milloin alkaa näkyä normaali juonen kaari jossa on huippukohta jne. mutta juonta ei näytä olevan ollenkaan. Kirja vain etenee melkeinpä päivä kerrallaan kertoen yksityiskohtaisesti rintamasodasta. Saa nähdä minkälainen loppu kirjassa on, mielenkiinnolla sitä odotan.

Muuten kirja vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta. Pikkuhiljaa alan ymmärtämään, millaista sota todella oli siihen aikaan. Muutamia asioita on pystynyt jo yhdistämään historian kurssilta ja mikäs sen mukavampaa.

-Miikka

Moro taas! Itsekin sain lukemisen alkuun ja mielenkiintoiselta vaikuttaa. Pidin myös siitä, että tarina starttaa heti ilman pitkiä alkujaaritteluja. Nopeasti käy ilmi millaista sota on ja miten sotilaat reagoivat siihen. He ovat juuri saaneet muutaman lepopäivän rintamalta. Heitä on kaatunut niin monta, että selviytyneet saavat kaksinkertaiset annokset kaikkea.  Kerronta tapahtuu yhden henkilön näkökulmasta, mikä on mielestäni oikea ratkaisu kirjan kirjoittajalta. Nyt jatkan kirjan lukemista, toivottavasti se jatkuu mielenkiintoisena ja jännittävänä.
- Tuure

2. Moro!
Kirjaa on tullut tässä iltaisin jo moneen otteeseen luettua. Sodan luonne alkaa jo olemaan selvillä. Kerronta tapahtuu yhden sotilaan näkökulmasta. Komppaniassa on yksi ärsyttävä ja pompotteleva kersantti, jolle kirjan henkilöt antavat kunnon läksytyksen jäämättä kuitenkaan kiinni. Tavallisia poikia hekin ovat, he vaan joutuivat mukaan sotaan.  Henkilöt elävät keskuksissa, joista aina joskus käyvät rintamalla. Viimeksi he joutuivat keskelle raakaa ja veristä taistelua.

Tarinassa ei kuitenkaan ole selvää juonta. Onko tulossa jokin suuri taistelu, jossa päähenkilö nousee sankariksi? Vai kuoleeko hän? Ja loppuuko tarina sodan loppumiseen?
Voittajia saksalaiset eivät ainakaan ole, jos kirja kerran perustuu tositapahtumiin. Saa nähdä miten käy.  On mukava kun siellä täällä osaa yhdistää historiassa oppimiaan asioita kirjan tapahtumiin.

-Sebu

Tästä se lähtee

Moro! Itsekin aloitin jo hieman lukemaan kyseistä kirjaa. Kirja vaikutti ihan mielenkiintoiselta ja luulen, että lukeminen on hienoa ja mielenkiintoista, sillä ensimmäinen maailmansota on aikalailla opeteltu niinkuin pojat tuossa kertoivatkin. On varmasti hienoa samalla miettiä, että opettiko Lehtori Liuska oikeita asioita ja bongaako kirjasta asioita joita on oppinut.
                        Odotankin tässä innolla, että pääsen taas kirjan ääreen kiireiltäni. Klassikoita on aina hieno lukea, niiden avulla ymmärtää monesti miten asiat käytännössä ovat menneet. Lähdenkin tästä kirjan ääreen.

-Miikka

Hieman jo aloitettu

Historia on aina kiinnostanut ja asiaa lisää etenkin tarinat, jotka pohjautuvat tositapahtumiin. Tähän ''genreen'' kuuluu siis kyseinen kirjakin. Komppaan Tuurea, eli en lähde sen ihmeellisemmin juonta kommentoimaan. Kirjan olen saanut aloitettua ja täytyy sanoa, että teki hyvän alkuvaikutelman. Alku ei ole liian jaaritteleva vaan hyppää suoraan mukaan juoneen. Erityisesti haluaisin ottaa esille kaksi asiaa: vaikka taphatuma kuvaakin asemasotaa, ei se ole tylsää ja kirja on suomennettu vuonna 1929, joten siihen verrattuna teksti on hyvin mukavaa ja helppolukuista.

-Henri

Mietteitä ennen lukemisen aloittamista

Moro kaikille! Samaa kirjaa itsekin luen, joten jätän kirjan tiedot mainitsematta:) Kirjan valintaan myös omalta osaltani vaikutti suuresti juuri käymämme historian kurssi, joka käsitteli myös ensimmäistä maailmansotaa. Yleisesti myös kiinnostus historiallisista aiheista ja se, että kirja on klassikko, vaikuttivat päätökseeni. En ole vielä aloittanut lukemista, mutta toivon, että kirja ei ole tylsä ja tapahtumat etenevät nopeasti ja mielenkiintoisesti. Uskon, että kirjan päähenkilön ajatuksiin pystyy samaistumaan. Uskon myös, että saan uutta tietoa ensimmäisestä maailmansodasta ja pystyn myös soveltamaan vanhaa oppimaani paremmin.

-Tuure kuittaa

1

 Länsirintamalta ei mitään uutta. Otimme lukeaksemme tämän Erich Maria Remarquen vuonna 1970 julkaistun klassikon. Valintaan vaikutti suuresti viimeksi käymämme historian kurssi, jossa käsiteltiin maailmansotia.  Kirja vaikuttaa päällisin puolin hyvältä. Takakannen lukemisen jälkeen selviää, että kirjassa käsitellään ensimmäisen maailmansodan asemasotaa nuoren saksalaissotilaan näkökulmasta.

Olen lukenut kirjaa nyt parikymmentä sivua, se vaikuttaa mielenkiintoiselta. Alkuvaiheessa huomaa, että rintama on pysynyt samana jo kauan aikaa. Muutoksia ei ole tapahtunut, mitä nyt silloin tällöin on yritetty tuloksetta edetä. Nuoret sotilaat ovat jo turtuneet tappamiseen ja menetyksiin.

Tänään olisi tarkoitus jatkaa lukemista pidemmälle.

-Sebu